Muisto.

Olin viikonlopun Helsingissä. Surullisissa merkeissä rakkaan ystävän poismenon vuoksi. Oli raskasta. Jäähyväiset unessa. Näin sinun hymyilevän, niinkuin hartaasti toivoin. Lauantaina kaunis tilaisuus muistollesi.

Alkoi uusi ajanlasku poismenosi jälkeen, sanoi pappi tuolloin, ja luulen hänen olleen oikeassa. On vain se mitä oli ennen. Sitten alkoi nyt, ja tästä eteenpäin. Ei mikään ole enää ennallaan. On vielä niin paljon ymmärrettävää. Tuskin koskaan tulen ymmärtämään.

Vaikka viikonloppu oli lyhyt, aika oli lempeä. Ei juossut liian nopeasti tai aiheuttanut yletöntä kiirettä. Ehdin viettää aikaa tärkeiden kanssa. Lauantai-iltana olit läsnä, kun tanssimme sinun musiikkiasi. Sen melkein pystyi aistimaan, kuten myös sen, että iltamme oli juuri sellainen kuin sinä olisit toivonut sen olevan.


Kohti ääretöntä ja sen yli.